Minua masentaa tämä pimeys! En pidä siitä ollenkaan. Ja nyt olen jo lupautunut niin moneen paikkaan tekemään sitä sun tätä etten voi lähteä eteläänkään ennen kuin ehkä aikaisintaan helmi-maaliskuussa. Voi kurjuus!
Onneksi on taas juhlaretki jo tiedossa. Siitä on tullut lähes tapa, kun tahdotaan nollatta kunnolla on pakko lähteä pois kotikulmilta johonkin syrjäkylään missä ihmiset ei välttämättä heti tunnista meitä. Täytyyhän meidänkin saada nollata välillä kunnolla huolehtimatta seurauksista, eikö?
Joulu vietetään taas perinteitä kunnioittaen pohjoisessa. Pohjoisessa on lunta ja siellä saa aikaan sen todellisen joulutunnelman kun saa olla rauhassa oman perheen kanssa keskellä kaunista luontoa.
Täytyy kyllä sanoa, että tämä pimeys ja synkkyys verottaa! En ole pitkään aikaan bilettänyt näin rajusti, näin monta päivää viikossa. Ei sitä synkkyyttä vaan voi kestää! Kuplivat poksahtelevat hurjaa vauhtia. Keskiviikkona olin Jazin luona. Jaz on nuori muusikko jonka uskon aika monen teistä tietävän tietämättänne, ja tietty hyvä ystävä. Ja voi sitä alkoholi määrää! Torstai aamulla klo 11 olin vihdoinkin selvinnyt sen verran, että uskalsin soittaa taksin ja raahata itseni kotiin. Kaunista oli kyllä se musiikki joka Jazin olohuoneessa syntyi siinä aamu viiden paikkeilla. Itse en kyllä ollut kovin kaunista katseltavaa... Ehdin juuri ja juuri käydä kotona vaihtamassa vaatteet ennen joka torstai aamupäiväistä terapia istuntoa! Loppupäivä meni aikalailla koomassa mutta perjantaina jatkettiin heti siitä mihin keskiviikkona jäätiin.
Nyt on levättävä koko viikko koska viikonloppuna on luvassa uuden yökerhon avajaiset ja hyvän ystävän syntymäpäiväjuhlat. Ai niin, sain tietty myös vuoden halutuimman pikkujoulu kutsun, joten täytyy käydä tekemässä cameo myös siellä...
//Essi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti