postaus nr. 21: On the first day of christmas...

AAaaaouuuuuu joulu oli taas. Pohjoisessa lumimaisemissa perheen kanssa. Avotakka ja lampaan taljat lattialla. Ja heti kun vanhemmat sukupolvet menivät nukkumaan korkattiin vaarin Chivas serkkujen kanssa ja polteltiin vähän muutakin kuin halkoja. (siitä puheen ollen, oli kuulema hyvät pirskeet hesas siinä ennen joulua...)

Jazilla taisi olla aika samat meiningit kuin meillä viesteistä päätellen. Kerran hän jopa soitti klo 2, ei sanonut mitään, oli vaan soittanut ja jättäny puhelimen pianon päälle sen aikaa kun hän sitä soitti. Se oli kaunista. Eikä hän sanonut soittamisen jälkeenkään mitään, sulki vaan puhelimen. Juuri tuollaisten asioiden takia rakastan häntä ihmisenä, ei turhaa puhetta, tekoja vaan. Ymmärrys meidän välillä ei muuta vaadi.

Nyt täytyy vaan kestää viel kaksi viikkoa ennen kuin Jaz palaa Suomeen...onneksi jo huomenna on luvassa coctail tilaisuus hyvän ystävän luona. Ja onhan sitä muutakin tekemistä, esimerkiksi kaikki koulutehtävät joita olen vältellyt koko syksyn...ei niitä papereita maksamalla saa.

Veerasta ja Ilonasta ei ole täällä kuulunut mitään. Enkä ole nähnyt kumpaakaan pitkään aikaan...missä päin maailmaa lie menevän tytöt...

//Essi

Postaus nr. 20: calling hurley on the big white phone

Pakko päästä heti valittamaan kun ällöttää! Joululahjoja etsiessäni eksyin kulmakunnan kauppakeskukseen. Siellä haisi mansikkapurkka, tupakka ja halpa hajuvesi. Yök.

Ja siis mistä lähtien on IN sheivata osa kulmakarvoista pois?
Vastaus: ei se ole IN. Ehkä jossain Raisioissa tai Malmissa tai vastaavassa.

Oksettaa.

Ja voi kurjuus taas! Meidän juhlaretki siirtyikinnyt tammikuulle. Todettiin, että Suomi on meille liian pieni ja nyt yritetään päästä yhteysymmärrykseen siitä, että mihin mennä. Ei ole helppoa.

//Essi

Postaus nr: 19, I'd rather burn out than fade out

Minua masentaa tämä pimeys! En pidä siitä ollenkaan. Ja nyt olen jo lupautunut niin moneen paikkaan tekemään sitä sun tätä etten voi lähteä eteläänkään ennen kuin ehkä aikaisintaan helmi-maaliskuussa. Voi kurjuus!

Onneksi on taas juhlaretki jo tiedossa. Siitä on tullut lähes tapa, kun tahdotaan nollatta kunnolla on pakko lähteä pois kotikulmilta johonkin syrjäkylään missä ihmiset ei välttämättä heti tunnista meitä. Täytyyhän meidänkin saada nollata välillä kunnolla huolehtimatta seurauksista, eikö?

Joulu vietetään taas perinteitä kunnioittaen pohjoisessa. Pohjoisessa on lunta ja siellä saa aikaan sen todellisen joulutunnelman kun saa olla rauhassa oman perheen kanssa keskellä kaunista luontoa.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä pimeys ja synkkyys verottaa! En ole pitkään aikaan bilettänyt näin rajusti, näin monta päivää viikossa. Ei sitä synkkyyttä vaan voi kestää! Kuplivat poksahtelevat hurjaa vauhtia. Keskiviikkona olin Jazin luona. Jaz on nuori muusikko jonka uskon aika monen teistä tietävän tietämättänne, ja tietty hyvä ystävä. Ja voi sitä alkoholi määrää! Torstai aamulla klo 11 olin vihdoinkin selvinnyt sen verran, että uskalsin soittaa taksin ja raahata itseni kotiin. Kaunista oli kyllä se musiikki joka Jazin olohuoneessa syntyi siinä aamu viiden paikkeilla. Itse en kyllä ollut kovin kaunista katseltavaa... Ehdin juuri ja juuri käydä kotona vaihtamassa vaatteet ennen joka torstai aamupäiväistä terapia istuntoa! Loppupäivä meni aikalailla koomassa mutta perjantaina jatkettiin heti siitä mihin keskiviikkona jäätiin.

Nyt on levättävä koko viikko koska viikonloppuna on luvassa uuden yökerhon avajaiset ja hyvän ystävän syntymäpäiväjuhlat. Ai niin, sain tietty myös vuoden halutuimman pikkujoulu kutsun, joten täytyy käydä tekemässä cameo myös siellä...

//Essi

Postaus nr. 18: don't wanna be with common people, common people like you

Char pisti viestiä pari tuntia sitten. Ehdotteli päiväkännejä. Jätin väliin. Nyt ei vaan ole sellainen olo. Johtuu ehkä eilisestä, minkäs teet kun ravintolapäälikkö tunkee drinkkilippuja käteesi ennen kun ehdit narikassa saada edes takin päältäsi?

Välttelin koko viikonlopun ulkona liikkumista. Halloween. Ei tiedä mitä hulluja siellä oikein liikkuu kun kaikki ovat pukeutuneet jonkin naamiaiskaupan 15€ kuteisiin? Mielestäni aika mautonta suoraan sanoen. Eikä minulla nyt varsinaisesti ole mitään halloweeniä vastaan, ongelma on vaan se, että kun kaikki ovat pukeutuneet normaalista poikkeavasti ei tiedä mihin lokeroon kukin kuuluu. Pukeudun mielelläni itsekkin, mutta vain sellaisessa seurassa jossa tiedän keitä siellä on. Joten jätin baari kierrokset väliin eiliseen asti.

Huomenna taas tiistai lounas H:n kanssa.

//Essi

postaus nr. 17: fresh meat

No niin! Päätimme Veeran kanssa päästää vanha ystävämme tänne myös kirjoittamaan, joten saaneen esitellä:
ILONA
hieman vanhempi kuin Veera ja Essi
meidän yhteinen elämän mentori
maailman kansalainen
nähnyt ja kokenut
se, mitä Ilona ei ole tehnyt ei ole tekemisen arvoista

Jätetään loput Ilonan kerrottavaksi.

//Essi

Postaus nr. 16: Me, myself, and I

Syksy tekee tuloaan ja sen mukana pimeys ja masennus...voisi tässä taas parin viikon päästä lähteä käymään jossain...ei jaksa tätä samaa-samaa koko ajan.

Joku ei liian vakava flirtti tekisi nyt kyllä hyvää...ja taidankin jo tietää kenen kanssa se voisi olla...

Mutta ei vielä tänään, maanantait ovat minun minäminäminä päiviä, puhelin on pois päältä ja keskityn vain ja ainoastaan isteeni. Uskon, että kerran viikossa kannattaa tehdä niin. Ja on se myös mukava tapa aloittaa viikko, kaikki muut vihavat maanantaita, minä en, koska silloin saan olla parhaassa mahdollisessa seurassa, eli itseni kanssa. Punaviini kutsuu!

//Essi

postaus nr. 15: Hate to say I told you so

Aina täällä vuoksesi Veera, mitä ikinä päätätkään tehdä. Je t'aime. Tuli taas äkkilähtö, mutta soittelen heti kun olen taas Suomessa.

//Essi

postaus nr 14: time to wake up

Veerakin päätti sitten herätä talviunilta... Talviunilla viittaan koomatilaan mitä olen tuntenut lähiviikot. Kuten on varmaankin helppo arvata ,promilleja on ollut veressä 3 viikkoa putkeen enemmän kuin mitä useammilla ihmisillä on koko ikänsä aikana.

Minulla on ollut elämäni aikana noin 3 läheistä ihmistä. Vain 1 heistä on perheenjäsen, äitini nimittäin. Minulla on ollut aina vaikea päästää ihmisiä lähelleni ja alkoholi auttaa minua rakentamaan ihmissuhteita. Tai jos yhden illan juttuja voi niiksi kutsua. Ihmisiä tunnen paljon. Facebookissa minulla on lähes 1000 ystävää ja olenkin tunnettu juhlija suomen suurimmissa kaupungeissa. Tänään heräsin minua 10 vuotta nuoremman miehen (siis pojan) vierestä ja tajusin, että en halua tälläaista elämää. Ehkä se vieroitus ei olekaan niin huono idea, ne 3 läheistä ihmistä ovat ainoat jotka ovat sitä ehdottaneet minulle. veeran on aika herätä talviunilta.

//Veera

Postaus nr. 13: A little understanding is all I ask for...

Takaisin pitkän tauon jälkeen...

En valitettavasti voi kertoa liikaa poissaoloni syistä, välillä on vaan oltava poissa kaikesta. Kyllä te ymmärrätte.

Veera!! Veeeeerrrrraaaaaaa!!?? Missä sä oot? Anna anteeksi etten ole pitänyt puhelinta päällä...Ei se ollut mitenkään henkilökohtaista.

Hiljaisuuteni aikana olen hoitanut kaikenlaista. Ostin uuden asunnon. Vanhan paikan naapurit kävivät hermoilleni. Ei mitään ymmärrystä sitä kohtaan, että välillä on pakko kuunnella Mozartin Don giovannia aamu viideltä skumpan kera. Se saa minut tuntemaan itseni vähemmän yksinäiseksi...

Kävin pikaisesti myös köpiksessä tervehtimässä vanhaa tuttua. Kuvia ilmestynee piakkoin, lupaan sen!

//Essi

Postaus nr. 12: The hangover from hell!

Sen lisäksi, että mielestäni kannattaa harrastaa spontanisuutta, josta puhuttiin edellisessä postauksessa, olen myös sitä mieltä, että parhaat bileet harvemmin saa aikaiseksi perjantaisin tai lauantaisin.

Lähdin eilen yhden ystäväni kanssa kaupungin parhaimpaan ravintolaan syömään joskus klo 19 paikkeilla ja löysin takaisin kotiin tänään klo 11 paikkeilla. Oli todella hauskaa ja jätän pieneksi arvoitukseksi missä olen yöni viettänyt. S kuitenkin lukee tätä välillä ja hän on niin ylisuojeleva ystävä, että en viitsi paljastaa kuka sai nauttia mahtavasta seurastani viime yönä...Nyt on kuitenkin olo juuri sen mukainen kuin voi olettaa sen olevan villin bilettämisen jälkeen. Saa kuitenkin nähdä tuleeko tästä mahdollisesti uusintoja...sex with no strings attached is the shit I tell ya!

//Essi

Postaus nr. 11: random

Spontanisuus ja sattumanvaraisuus ovat hienoja asioita. Ja myös ennakkoluulottomuus. Jos on sponttaani ja ennakkoluuloton on helppo löytää itsensä mitä merkillisimmistä tilanteista. Ja jos, kuten minä, yrittää välttää tylsää harmaata arkea, tämä on mainio tapa siihen.

Viimeisen viikon aikana olen löytänyt itseni kerran autiolta, hyvin pienen kaupungin juna-asemalta keskellä yötä, viettämässä aikaa paikallisen räkälän omistajan, tarjoilijan ja yhden vartian kanssa, sekä kerran ryyppäämässä ruotsinlaivan dj-kopista jossa pyöri pienellä telkkarilla pornoa.

En väitä, että kumpikaan näistä kahdesta olisi ollut hauskin viettämäni ilta, mutta vaihtelu virkistää ja kasvattaa luonetta. Eli kaikille teille jotka käytte joka viikonloppu jossain sieluttomassa SK ravintolassa...te olette samaa kastia kuin ne tyylitajuttomat raukat ketkä shoppailee Gina Tricotis, H&M:llä, Dressmanilla etc...mutta ehkä te viihdytte muiden lampaiden joukossa niin teidän ei tarvitse ottaa mihinkään kantaa.

//Essi

Postaus nr. 10: Don't hate the player, hate the game

Just joo. Passasin juuri tilaisuuden harrastaa (luultavasti) loistavaa seksiä lähes täydellisen miehen kanssa. Voi prkl, mikä minua vaivaa? Ottaakohan herra terapeutti vastaan tähän aikaan?

Perkeleen perkele!

Niin olisin suostunut jos olisin varma, että tässä tapauksessa ei olisi sitä vaaraa, että sekoittaa hyvän seksin ja tunteet. Tunteet on perseestä, ne estävät hyvän seksin saamisen.

Prkl.

//Essi

Postuas nr.9: that's NOT hot hon...

Essillä tänään ilmeisesti rento päivä kun ehtii jo toistamiseen päivittää tätä. Mutta nyt on pakko. Olen tässä selaillut niin sanottuja "muoti blogeja" ja voi jeeeeeesus tytöt, hankkikaa nyt herranjestas oma tyyli!! Näytätte kaikki ihan samalta, eikä se mikään ihme kun shoppailette kaikki H&M:ssä, Gina Tricotissa ja Seppälässä.

Olisi suorastaan virkistävää löytää muoti blogi jonka kirjoittajalla on oikeasti tyyliä. H&M ja GT ja vastaavat pistävät jo ihan riittävästi aikaa ja rahaa markkinointiin, miksi sitä siis pitäisi ilmatteks heille tehdä? Ja älkää nyt luoja suokoon kuvitelko, että teillä on tyyliä kun tajuatte ostaa kyseisten liikkeiden viimeisimmät kuteet. Surullista, suorastaan surullista. Ja säälittävää.

Taidanpa tästä lähteä seuraavaksi vessaan työntämään sormia kurkkuun kun oikein oksettaa se tyylin puute mitä suomalaisissa blogeissa on havaittavissa.

//Essi

Postaus nr. 8: Party on, and on, and on...

Veeraaa Veeeerrrraaaaa pourqoui, pourqoui, Paris sans moi?? Nainen, jos lähdet bilettämään kansainvälisesti minut pitää aina pyytää mukaan! Olen syvästi loukkaantunut. No, ainakin tämä selittää miksi et vastannut puhelimeen.

Itse olen laajentanut Suomi-bile-karttaani. Kävin Keski-Suomessa bilettämässä ja täytyy myöntää, että ei ollut hullumpaa! Jotenkin olen kuvitellut, että kaikki Tampereelta pohjoiseen on junttimaata. Ilmeisesti poikkeuksia kuitenkin löytyy...taitaa pian tulla uusinta visiitti pohjoiseen päin =)

//Essi

Postaus nr. 7: Kippis Heidi!

Ei ole tullut kirjoteltua tänne vähään aikaan...Ai miksi ei? No uunituore macbookini kärsi pahoinpitelystä, elikkä kaadoin tietenkin roseviiniä sen päälle :( So rest in peace macbook.

Olen muutenkin ollut aika kiireinen, olen käynyt parin uuden baarin avajaisissa ja kävin Parisissa tapaamassa vanhaa "biletysystävääni". Jos ette vielä sitä ole ymmärtäneet - elämäntyylini kuuluu siis alkoholi ja juhliminen. Haluan elää tässä hetkessä ja tehdä mitä lystää, minä vain satun nauttimaan nousuhumalasta. Kuka ei nauttisi? Absolutistithan ovat tunnetusti jonkin muun paheen orjia. Kaikki tuntemani absolutistit ovat nymfomaaneja tai pahimman luokan ketjupolttajia.

Tulevaisuudelta odotan vastakin paljon juhlia ja juhlimisen aiheita. Tänään olen keksiny hyvän syyn juhlia, aion juhlia Heidin nimipäiviä. Harmi vain etten tunne ketään Heidiä...



Cheeeeeeeeeeers!

// Veera

postaus nr. 6: Do I look like I sell drugs?

En nyt oikein osaa selittää tätä, mutta jälleen kerran olen hereillä jumalattoman aikaisin. Mitä minulle tapahtuu? Onko tämä jotain aikuistumista tai vastaavaa?

Hur som helst, kävin tässä vähän aikaa sitten Tukholmassa. Se oli sekä hauska, että hieman surullinen reissu. Oli ihana nähdä ystäviä joita en ole vähään aikaan nähnyt. Vähemmän ihanaa oli kuulla, että yksi heistä joutuu luultavasti vankilaan. Tästä voisi taas herättää keskustelun siitä, pitäisikö huumeet laillistaa vai ei. Tai missä se raja vedetään ja miksi. Tupakka ja alkoholi ovat laillisia. Ei sen takia, että ne olisivat vähemmän vaarallisia kuin esimerkiksi kannabis, vaan sen takia, että niillä on vaakintunut paikka yhteiskunnassamme. En kannata minkään aineen väärinkäyttöä, mutta siitä huolimatta mietin usein, että olisiko kuitenkin järkevämpää laillistaa edes jotkut huumeet? Jos niitä myytäisiin vähän samaan tapaan kuin alkoholia, eli valtiolla olisi lähes monopoli, saataisiin varmasti parempi kontrolli huumeiden laatuun. Ei myytäis mitään rotanmyrkkyä, vaan puhdasta kamaa. Valtio saisi siitä verotuloja jotka voisi ohjata esim huumevalistukseen ja muihin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Ja älkää nyt jaksako inttää, että ei se toimisi, että ihmiset ostaisi kamansa kuitenkin pimeänä, kyllä sitä alkoholiakin saa muualta kuin alkosta.

Lähti nyt kirjoitus vähän sivuraiteelle. N nyt joka tapauksessa jäi kiinni ja odottaa tuomiota. Hän ei ole paha ihminen. Hän on yksi suloisimmista, lämpimimmistä, fiksuista ja hauskimmista ihmisistä joita tunnen. Mutta myös hyvät ihmiset tekevät välillä tyhmiä asioita. Hän on kuitenkin rakas ja kaipaan aina hänen viereen.

//Essi

Postaus nr.5: I Take You To The Candyshop

Olen pienestä pitäen rakastanut viikonloppuja. Se kuvastaa kaikkea mitä rakastan – vapautta, paheita, intohimoa ja hauskanpitoa. 90-luvulla viikonloppu oli karkkipäiväni, tai no se oli virallinen karkkipäiväni. Todellisuudessa ostin makeisia lähikiskalta päivittäin. Äiti ei tietenkään tiennyt tästä.

Alkoholin nauttiminen on hyväksyttyä vain viikonloppuisin, mutta minä tietenkin opin jo lapsena menemään karkkikauppaan arkipäivinäkin. Minkä takia viinipullon juominen on ”normaalia” lauantaisin, mutta esim. tiistaisin pitäisi tyytyä vain kahviin? Elämästä pitää nauttia, taidankin tästä korkata valkkarin.

// Veera

Postaus nr.4: Soon The New Day

Kello on lähempänä keskipäivää kuin aamunkoittoa, mutta silti olen edelleen hereillä. Se tarkoittaa käytännössä, että nautin ”pikkutunneista” edelleen. Kyllä, alkoholia on paljon veressä ja huulipunasta tahrautunut punaviinilasi roikkuu edelleen kädessäni.

Olen kuullut moneen otteeseen, että minulla on alkoholiongelma. Se ei pidä paikkansa. Itse katsoisin olevani alkoholi-ihminen. Toiset on ulkoilmaihmisiä tai koiraihmisiä, minä olen alkoholi-ihminen. Ei saa sekoittaa alkoholistiin, vähän sama ero kuin ulkoilmaihmisellä ja kodittomalla.

//Veera

postaus nr.3: NYT RIITTÄÄ

Hei oikeasti, nyt riittää tämä valitus säästä! Tämä on Suomi, jos olet yli 10v vanha se ei ole sinulle mikään yllätys, että Suomessa kesä ei tarkoita kokoaikaista auringonpaistetta ja lämpöä!

En ymmärrä miksi asiasta pitää tehdä ongelma, jos haluat aurinkoa, lähe sinne missä sitä on! Miksi asioista pitää tehdä sen vaikeampia?

Postaus nr.2: rude awakening

heräsin tänään jo klo 8.00. Ymärrän, että tämä saattaa herättää kysymyksen ”Miksi niin tolkuttoman aikaisin?” Minulla ei ole tapana herätä ennen klo 10.00, pidän luonnollisesti myös puhelimen äänettömällä, ettei kukaan puhelinmyyjä, tai muu turha ihminen, pääse minua herättämään (ystävät eivät ole turhia, mutta he myös tietävät, että ennen klo 10 ei edes kannata yrittää). Ovisummerin luurin nostan myös sijoiltaan ennen nukkumaan menoa.

Tässä ei ole kyse turhamaisuudesta, vaan vapaudesta. Minä pidän itselläni oikeuden itse päättää milloin minun päiväni alkaa. En tiedä mitään niin inhoittavaa kuin se, että minut herätetään ennen kuin olen valmis heräämään.

MUTTA siis takaisin tämän aamuiseen herätykseen. 8.00 herään kauheaan mellakointiin kun joku jyskyttää oveani. Voin kertoa, että korkeakattoisessa kivitalossa oven jyskyttäminen kaikuu ja aiheuttaa aikamoista meteliä. Ehdin jo säikähtää, onko talossamme tulipalo ja yrittääkö joku pelastaa minua? Vedin nopsaan silkkisen aamutakkini päälleni ja juoksin eteiseen. Kurkistin kuka siellä paukuttaa oveani ja helpotuin, ei siellä ollut tulipaloa, siellä oli S!

Päästin hänet sisälle ja hän horjui eteiseeni. Hiukset takussa, silmät punoittaen ja kauluspaita huolimattomasti puoliksi housuissa hän ojensi minulle rasiallisen mansikoita ja kukkakimpun. Kukat olivat hieman multaisia ja ymmärsin, että hän oli poiminut ne jostain kukkapenkistä. Hän moiskautti poskelleni pusun ja häivisi keittiöön. Jäin seisomaan eteiseen kukkien ja mansikoiden kanssa. En erityisen hämmästyneenä kylläkään, olen jo aikoja sitten tottunut siihen, että S saattaa tehdä ihan mitä vaan. Seurasin häntä lopulta keittiöön jossa S oli jääkaapista juuri ottanut esille pullollisen skumppaa ja kaksi lasia kaapista. Pesin mansikat, pistin kukat maljakkoon ja menin parvekkeelle. S liittyi seuraani parvekkeella ja sytytti heti tupakan.
- No, kerro nyt, missä olet ollut, ja mikä sai sinut herättämään minut näin aikaisin? kysyin häneltä.
S kertoi olleensa eilisen illan ystävänsä, Kuraattorin, kanssa valmistelemassa jotain uutta näyttelyä. Valmistelu oli jäänyt vähän puutteelliseksi, sen sijan S oli löytänyt itsensä museon katolta noin tunti sitten. Aurinko oli paistanut ja hän oli päättänyt, että paras tapa aloittaa kesäpäivä on auringonpaisteessa, hyvän seuran, skumpan ja mansikoiden kanssa. Ja minä olin ilmeisesti ainut henkilö kenen jääkaapista hän tiesi löytävänsä skumppaa ihan milloin vaan. Minusta skumppa kuuluu perustarvikkeisiin ihan siinä missä maito ja voikin.

//Essi

Postaus nr.1 : Salaliiton teoriat

1. Kukaan ei tiedä keitä me ollaan.
2. Kukaan ei tiedä missä me ollaan.
3. Kukaan ei tiedä mitä me seuraavaksi tehdään.
4. Kukaan ei tiedä miksi me ollaan.
5. Kukaan ei tiedä meidän sääntöjä.

Me saadaan sinut suuttumaan, nauramaan, miettimään, hämmästymään ja riippuvaiseksi tästä blogista.

Sinun on pakko jatkaa lukemista...

// Essi & Veera