keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Postaus nr. 10: Don't hate the player, hate the game

Just joo. Passasin juuri tilaisuuden harrastaa (luultavasti) loistavaa seksiä lähes täydellisen miehen kanssa. Voi prkl, mikä minua vaivaa? Ottaakohan herra terapeutti vastaan tähän aikaan?

Perkeleen perkele!

Niin olisin suostunut jos olisin varma, että tässä tapauksessa ei olisi sitä vaaraa, että sekoittaa hyvän seksin ja tunteet. Tunteet on perseestä, ne estävät hyvän seksin saamisen.

Prkl.

//Essi

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Postuas nr.9: that's NOT hot hon...

Essillä tänään ilmeisesti rento päivä kun ehtii jo toistamiseen päivittää tätä. Mutta nyt on pakko. Olen tässä selaillut niin sanottuja "muoti blogeja" ja voi jeeeeeesus tytöt, hankkikaa nyt herranjestas oma tyyli!! Näytätte kaikki ihan samalta, eikä se mikään ihme kun shoppailette kaikki H&M:ssä, Gina Tricotissa ja Seppälässä.

Olisi suorastaan virkistävää löytää muoti blogi jonka kirjoittajalla on oikeasti tyyliä. H&M ja GT ja vastaavat pistävät jo ihan riittävästi aikaa ja rahaa markkinointiin, miksi sitä siis pitäisi ilmatteks heille tehdä? Ja älkää nyt luoja suokoon kuvitelko, että teillä on tyyliä kun tajuatte ostaa kyseisten liikkeiden viimeisimmät kuteet. Surullista, suorastaan surullista. Ja säälittävää.

Taidanpa tästä lähteä seuraavaksi vessaan työntämään sormia kurkkuun kun oikein oksettaa se tyylin puute mitä suomalaisissa blogeissa on havaittavissa.

//Essi

Postaus nr. 8: Party on, and on, and on...

Veeraaa Veeeerrrraaaaa pourqoui, pourqoui, Paris sans moi?? Nainen, jos lähdet bilettämään kansainvälisesti minut pitää aina pyytää mukaan! Olen syvästi loukkaantunut. No, ainakin tämä selittää miksi et vastannut puhelimeen.

Itse olen laajentanut Suomi-bile-karttaani. Kävin Keski-Suomessa bilettämässä ja täytyy myöntää, että ei ollut hullumpaa! Jotenkin olen kuvitellut, että kaikki Tampereelta pohjoiseen on junttimaata. Ilmeisesti poikkeuksia kuitenkin löytyy...taitaa pian tulla uusinta visiitti pohjoiseen päin =)

//Essi

Postaus nr. 7: Kippis Heidi!


Ei ole tullut kirjoteltua tänne vähään aikaan...Ai miksi ei? No uunituore macbookini kärsi pahoinpitelystä, elikkä kaadoin tietenkin roseviiniä sen päälle :( So rest in peace macbook.

Olen muutenkin ollut aika kiireinen, olen käynyt parin uuden baarin avajaisissa ja kävin Parisissa tapaamassa vanhaa "biletysystävääni". Jos ette vielä sitä ole ymmärtäneet - elämäntyylini kuuluu siis alkoholi ja juhliminen. Haluan elää tässä hetkessä ja tehdä mitä lystää, minä vain satun nauttimaan nousuhumalasta. Kuka ei nauttisi? Absolutistithan ovat tunnetusti jonkin muun paheen orjia. Kaikki tuntemani absolutistit ovat nymfomaaneja tai pahimman luokan ketjupolttajia.

Tulevaisuudelta odotan vastakin paljon juhlia ja juhlimisen aiheita. Tänään olen keksiny hyvän syyn juhlia, aion juhlia Heidin nimipäiviä. Harmi vain etten tunne ketään Heidiä...



Cheeeeeeeeeeers!

// Veera

perjantai 17. heinäkuuta 2009

postaus nr. 6: Do I look like I sell drugs?

En nyt oikein osaa selittää tätä, mutta jälleen kerran olen hereillä jumalattoman aikaisin. Mitä minulle tapahtuu? Onko tämä jotain aikuistumista tai vastaavaa?

Hur som helst, kävin tässä vähän aikaa sitten Tukholmassa. Se oli sekä hauska, että hieman surullinen reissu. Oli ihana nähdä ystäviä joita en ole vähään aikaan nähnyt. Vähemmän ihanaa oli kuulla, että yksi heistä joutuu luultavasti vankilaan. Tästä voisi taas herättää keskustelun siitä, pitäisikö huumeet laillistaa vai ei. Tai missä se raja vedetään ja miksi. Tupakka ja alkoholi ovat laillisia. Ei sen takia, että ne olisivat vähemmän vaarallisia kuin esimerkiksi kannabis, vaan sen takia, että niillä on vaakintunut paikka yhteiskunnassamme. En kannata minkään aineen väärinkäyttöä, mutta siitä huolimatta mietin usein, että olisiko kuitenkin järkevämpää laillistaa edes jotkut huumeet? Jos niitä myytäisiin vähän samaan tapaan kuin alkoholia, eli valtiolla olisi lähes monopoli, saataisiin varmasti parempi kontrolli huumeiden laatuun. Ei myytäis mitään rotanmyrkkyä, vaan puhdasta kamaa. Valtio saisi siitä verotuloja jotka voisi ohjata esim huumevalistukseen ja muihin ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Ja älkää nyt jaksako inttää, että ei se toimisi, että ihmiset ostaisi kamansa kuitenkin pimeänä, kyllä sitä alkoholiakin saa muualta kuin alkosta.

Lähti nyt kirjoitus vähän sivuraiteelle. N nyt joka tapauksessa jäi kiinni ja odottaa tuomiota. Hän ei ole paha ihminen. Hän on yksi suloisimmista, lämpimimmistä, fiksuista ja hauskimmista ihmisistä joita tunnen. Mutta myös hyvät ihmiset tekevät välillä tyhmiä asioita. Hän on kuitenkin rakas ja kaipaan aina hänen viereen.

//Essi

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Postaus nr.5: I Take You To The Candyshop


Olen pienestä pitäen rakastanut viikonloppuja. Se kuvastaa kaikkea mitä rakastan – vapautta, paheita, intohimoa ja hauskanpitoa. 90-luvulla viikonloppu oli karkkipäiväni, tai no se oli virallinen karkkipäiväni. Todellisuudessa ostin makeisia lähikiskalta päivittäin. Äiti ei tietenkään tiennyt tästä.

Alkoholin nauttiminen on hyväksyttyä vain viikonloppuisin, mutta minä tietenkin opin jo lapsena menemään karkkikauppaan arkipäivinäkin. Minkä takia viinipullon juominen on ”normaalia” lauantaisin, mutta esim. tiistaisin pitäisi tyytyä vain kahviin? Elämästä pitää nauttia, taidankin tästä korkata valkkarin.

// Veera

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Postaus nr.4: Soon The New Day


Kello on lähempänä keskipäivää kuin aamunkoittoa, mutta silti olen edelleen hereillä. Se tarkoittaa käytännössä, että nautin ”pikkutunneista” edelleen. Kyllä, alkoholia on paljon veressä ja huulipunasta tahrautunut punaviinilasi roikkuu edelleen kädessäni.

Olen kuullut moneen otteeseen, että minulla on alkoholiongelma. Se ei pidä paikkansa. Itse katsoisin olevani alkoholi-ihminen. Toiset on ulkoilmaihmisiä tai koiraihmisiä, minä olen alkoholi-ihminen. Ei saa sekoittaa alkoholistiin, vähän sama ero kuin ulkoilmaihmisellä ja kodittomalla.

//Veera

torstai 9. heinäkuuta 2009

postaus nr.3: NYT RIITTÄÄ

Hei oikeasti, nyt riittää tämä valitus säästä! Tämä on Suomi, jos olet yli 10v vanha se ei ole sinulle mikään yllätys, että Suomessa kesä ei tarkoita kokoaikaista auringonpaistetta ja lämpöä!

En ymmärrä miksi asiasta pitää tehdä ongelma, jos haluat aurinkoa, lähe sinne missä sitä on! Miksi asioista pitää tehdä sen vaikeampia?

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Postaus nr.2: rude awakening

heräsin tänään jo klo 8.00. Ymärrän, että tämä saattaa herättää kysymyksen ”Miksi niin tolkuttoman aikaisin?” Minulla ei ole tapana herätä ennen klo 10.00, pidän luonnollisesti myös puhelimen äänettömällä, ettei kukaan puhelinmyyjä, tai muu turha ihminen, pääse minua herättämään (ystävät eivät ole turhia, mutta he myös tietävät, että ennen klo 10 ei edes kannata yrittää). Ovisummerin luurin nostan myös sijoiltaan ennen nukkumaan menoa.

Tässä ei ole kyse turhamaisuudesta, vaan vapaudesta. Minä pidän itselläni oikeuden itse päättää milloin minun päiväni alkaa. En tiedä mitään niin inhoittavaa kuin se, että minut herätetään ennen kuin olen valmis heräämään.

MUTTA siis takaisin tämän aamuiseen herätykseen. 8.00 herään kauheaan mellakointiin kun joku jyskyttää oveani. Voin kertoa, että korkeakattoisessa kivitalossa oven jyskyttäminen kaikuu ja aiheuttaa aikamoista meteliä. Ehdin jo säikähtää, onko talossamme tulipalo ja yrittääkö joku pelastaa minua? Vedin nopsaan silkkisen aamutakkini päälleni ja juoksin eteiseen. Kurkistin kuka siellä paukuttaa oveani ja helpotuin, ei siellä ollut tulipaloa, siellä oli S!

Päästin hänet sisälle ja hän horjui eteiseeni. Hiukset takussa, silmät punoittaen ja kauluspaita huolimattomasti puoliksi housuissa hän ojensi minulle rasiallisen mansikoita ja kukkakimpun. Kukat olivat hieman multaisia ja ymmärsin, että hän oli poiminut ne jostain kukkapenkistä. Hän moiskautti poskelleni pusun ja häivisi keittiöön. Jäin seisomaan eteiseen kukkien ja mansikoiden kanssa. En erityisen hämmästyneenä kylläkään, olen jo aikoja sitten tottunut siihen, että S saattaa tehdä ihan mitä vaan. Seurasin häntä lopulta keittiöön jossa S oli jääkaapista juuri ottanut esille pullollisen skumppaa ja kaksi lasia kaapista. Pesin mansikat, pistin kukat maljakkoon ja menin parvekkeelle. S liittyi seuraani parvekkeella ja sytytti heti tupakan.
- No, kerro nyt, missä olet ollut, ja mikä sai sinut herättämään minut näin aikaisin? kysyin häneltä.
S kertoi olleensa eilisen illan ystävänsä, Kuraattorin, kanssa valmistelemassa jotain uutta näyttelyä. Valmistelu oli jäänyt vähän puutteelliseksi, sen sijan S oli löytänyt itsensä museon katolta noin tunti sitten. Aurinko oli paistanut ja hän oli päättänyt, että paras tapa aloittaa kesäpäivä on auringonpaisteessa, hyvän seuran, skumpan ja mansikoiden kanssa. Ja minä olin ilmeisesti ainut henkilö kenen jääkaapista hän tiesi löytävänsä skumppaa ihan milloin vaan. Minusta skumppa kuuluu perustarvikkeisiin ihan siinä missä maito ja voikin.

//Essi



tiistai 7. heinäkuuta 2009

Postaus nr.1 : Salaliiton teoriat

1. Kukaan ei tiedä keitä me ollaan.
2. Kukaan ei tiedä missä me ollaan.
3. Kukaan ei tiedä mitä me seuraavaksi tehdään.
4. Kukaan ei tiedä miksi me ollaan.
5. Kukaan ei tiedä meidän sääntöjä.

Me saadaan sinut suuttumaan, nauramaan, miettimään, hämmästymään ja riippuvaiseksi tästä blogista.

Sinun on pakko jatkaa lukemista...

// Essi & Veera