On se tämäkin uusi vuosi taas lähtenyt käyntiin.
Kävin viikonloppuna Tampereella katsomassa sirkusta. Taidetta ja kulttuuria on aina mukava tukea. Tällä kertaa yleisö sai kyllä kokea aika järkytyksen! Tyttö tippui trapetsilta eikä ollut mitään patjoja tai mitään alla. Siinähän se pää sitten aukesi ja seuraavan artistin astuessa lavalle se oli vielä veren peitossa. Ei niin nättiä.
Ehdin samalla reissulla myös nauttia loistavasta jazz keikasta Auteur Jazzin toteuttamana. En tiedä mitä noissa jazzmuusikoissa on, mutta on niissä kyllä sitä tiettyä jotakin... Ja kun nyt kuitenkin puhutaan jazz muusikoista niin en voi olla mainitsematta Jazia. En tiedä mikä häntä vaivaa. En ole nähnyt häntä paljon ollenkaan ja hän tuntuu nykyään aina olevan ihan maassa. Ehkä se tietää loistavien biisien tuloa, mutta tahdon siitä huolimatta huolettoman, elämää täysillä elävän Jazin takaisin!!
Ilmeisesti Rosa Meriläinen on myös hän sirkuksen ja jazzin ystävä koska hän oli molemmilla keikoilla. Minä sen sijan en kyllä ole Rosan vaatevalintojen ystävä...näytti muuten shotit maistuvan myös (sitä kannatan enemmän kuin sitä hirveätä liikennemerkin väristä kauhistusta mitä hänellä oli yllään).
//Essi
maanantai 18. tammikuuta 2010
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
postaus nr. 21: On the first day of christmas...
AAaaaouuuuuu joulu oli taas. Pohjoisessa lumimaisemissa perheen kanssa. Avotakka ja lampaan taljat lattialla. Ja heti kun vanhemmat sukupolvet menivät nukkumaan korkattiin vaarin Chivas serkkujen kanssa ja polteltiin vähän muutakin kuin halkoja. (siitä puheen ollen, oli kuulema hyvät pirskeet hesas siinä ennen joulua...)
Jazilla taisi olla aika samat meiningit kuin meillä viesteistä päätellen. Kerran hän jopa soitti klo 2, ei sanonut mitään, oli vaan soittanut ja jättäny puhelimen pianon päälle sen aikaa kun hän sitä soitti. Se oli kaunista. Eikä hän sanonut soittamisen jälkeenkään mitään, sulki vaan puhelimen. Juuri tuollaisten asioiden takia rakastan häntä ihmisenä, ei turhaa puhetta, tekoja vaan. Ymmärrys meidän välillä ei muuta vaadi.
Nyt täytyy vaan kestää viel kaksi viikkoa ennen kuin Jaz palaa Suomeen...onneksi jo huomenna on luvassa coctail tilaisuus hyvän ystävän luona. Ja onhan sitä muutakin tekemistä, esimerkiksi kaikki koulutehtävät joita olen vältellyt koko syksyn...ei niitä papereita maksamalla saa.
Veerasta ja Ilonasta ei ole täällä kuulunut mitään. Enkä ole nähnyt kumpaakaan pitkään aikaan...missä päin maailmaa lie menevän tytöt...
//Essi
Jazilla taisi olla aika samat meiningit kuin meillä viesteistä päätellen. Kerran hän jopa soitti klo 2, ei sanonut mitään, oli vaan soittanut ja jättäny puhelimen pianon päälle sen aikaa kun hän sitä soitti. Se oli kaunista. Eikä hän sanonut soittamisen jälkeenkään mitään, sulki vaan puhelimen. Juuri tuollaisten asioiden takia rakastan häntä ihmisenä, ei turhaa puhetta, tekoja vaan. Ymmärrys meidän välillä ei muuta vaadi.
Nyt täytyy vaan kestää viel kaksi viikkoa ennen kuin Jaz palaa Suomeen...onneksi jo huomenna on luvassa coctail tilaisuus hyvän ystävän luona. Ja onhan sitä muutakin tekemistä, esimerkiksi kaikki koulutehtävät joita olen vältellyt koko syksyn...ei niitä papereita maksamalla saa.
Veerasta ja Ilonasta ei ole täällä kuulunut mitään. Enkä ole nähnyt kumpaakaan pitkään aikaan...missä päin maailmaa lie menevän tytöt...
//Essi
tiistai 1. joulukuuta 2009
Postaus nr. 20: calling hurley on the big white phone
Pakko päästä heti valittamaan kun ällöttää! Joululahjoja etsiessäni eksyin kulmakunnan kauppakeskukseen. Siellä haisi mansikkapurkka, tupakka ja halpa hajuvesi. Yök.
Ja siis mistä lähtien on IN sheivata osa kulmakarvoista pois?
Vastaus: ei se ole IN. Ehkä jossain Raisioissa tai Malmissa tai vastaavassa.
Oksettaa.
Ja voi kurjuus taas! Meidän juhlaretki siirtyikinnyt tammikuulle. Todettiin, että Suomi on meille liian pieni ja nyt yritetään päästä yhteysymmärrykseen siitä, että mihin mennä. Ei ole helppoa.
//Essi
Ja siis mistä lähtien on IN sheivata osa kulmakarvoista pois?
Vastaus: ei se ole IN. Ehkä jossain Raisioissa tai Malmissa tai vastaavassa.
Oksettaa.
Ja voi kurjuus taas! Meidän juhlaretki siirtyikinnyt tammikuulle. Todettiin, että Suomi on meille liian pieni ja nyt yritetään päästä yhteysymmärrykseen siitä, että mihin mennä. Ei ole helppoa.
//Essi
maanantai 30. marraskuuta 2009
Postaus nr: 19, I'd rather burn out than fade out
Minua masentaa tämä pimeys! En pidä siitä ollenkaan. Ja nyt olen jo lupautunut niin moneen paikkaan tekemään sitä sun tätä etten voi lähteä eteläänkään ennen kuin ehkä aikaisintaan helmi-maaliskuussa. Voi kurjuus!
Onneksi on taas juhlaretki jo tiedossa. Siitä on tullut lähes tapa, kun tahdotaan nollatta kunnolla on pakko lähteä pois kotikulmilta johonkin syrjäkylään missä ihmiset ei välttämättä heti tunnista meitä. Täytyyhän meidänkin saada nollata välillä kunnolla huolehtimatta seurauksista, eikö?
Joulu vietetään taas perinteitä kunnioittaen pohjoisessa. Pohjoisessa on lunta ja siellä saa aikaan sen todellisen joulutunnelman kun saa olla rauhassa oman perheen kanssa keskellä kaunista luontoa.
Täytyy kyllä sanoa, että tämä pimeys ja synkkyys verottaa! En ole pitkään aikaan bilettänyt näin rajusti, näin monta päivää viikossa. Ei sitä synkkyyttä vaan voi kestää! Kuplivat poksahtelevat hurjaa vauhtia. Keskiviikkona olin Jazin luona. Jaz on nuori muusikko jonka uskon aika monen teistä tietävän tietämättänne, ja tietty hyvä ystävä. Ja voi sitä alkoholi määrää! Torstai aamulla klo 11 olin vihdoinkin selvinnyt sen verran, että uskalsin soittaa taksin ja raahata itseni kotiin. Kaunista oli kyllä se musiikki joka Jazin olohuoneessa syntyi siinä aamu viiden paikkeilla. Itse en kyllä ollut kovin kaunista katseltavaa... Ehdin juuri ja juuri käydä kotona vaihtamassa vaatteet ennen joka torstai aamupäiväistä terapia istuntoa! Loppupäivä meni aikalailla koomassa mutta perjantaina jatkettiin heti siitä mihin keskiviikkona jäätiin.
Nyt on levättävä koko viikko koska viikonloppuna on luvassa uuden yökerhon avajaiset ja hyvän ystävän syntymäpäiväjuhlat. Ai niin, sain tietty myös vuoden halutuimman pikkujoulu kutsun, joten täytyy käydä tekemässä cameo myös siellä...
//Essi
Onneksi on taas juhlaretki jo tiedossa. Siitä on tullut lähes tapa, kun tahdotaan nollatta kunnolla on pakko lähteä pois kotikulmilta johonkin syrjäkylään missä ihmiset ei välttämättä heti tunnista meitä. Täytyyhän meidänkin saada nollata välillä kunnolla huolehtimatta seurauksista, eikö?
Joulu vietetään taas perinteitä kunnioittaen pohjoisessa. Pohjoisessa on lunta ja siellä saa aikaan sen todellisen joulutunnelman kun saa olla rauhassa oman perheen kanssa keskellä kaunista luontoa.
Täytyy kyllä sanoa, että tämä pimeys ja synkkyys verottaa! En ole pitkään aikaan bilettänyt näin rajusti, näin monta päivää viikossa. Ei sitä synkkyyttä vaan voi kestää! Kuplivat poksahtelevat hurjaa vauhtia. Keskiviikkona olin Jazin luona. Jaz on nuori muusikko jonka uskon aika monen teistä tietävän tietämättänne, ja tietty hyvä ystävä. Ja voi sitä alkoholi määrää! Torstai aamulla klo 11 olin vihdoinkin selvinnyt sen verran, että uskalsin soittaa taksin ja raahata itseni kotiin. Kaunista oli kyllä se musiikki joka Jazin olohuoneessa syntyi siinä aamu viiden paikkeilla. Itse en kyllä ollut kovin kaunista katseltavaa... Ehdin juuri ja juuri käydä kotona vaihtamassa vaatteet ennen joka torstai aamupäiväistä terapia istuntoa! Loppupäivä meni aikalailla koomassa mutta perjantaina jatkettiin heti siitä mihin keskiviikkona jäätiin.
Nyt on levättävä koko viikko koska viikonloppuna on luvassa uuden yökerhon avajaiset ja hyvän ystävän syntymäpäiväjuhlat. Ai niin, sain tietty myös vuoden halutuimman pikkujoulu kutsun, joten täytyy käydä tekemässä cameo myös siellä...
//Essi
maanantai 2. marraskuuta 2009
Postaus nr. 18: don't wanna be with common people, common people like you
Char pisti viestiä pari tuntia sitten. Ehdotteli päiväkännejä. Jätin väliin. Nyt ei vaan ole sellainen olo. Johtuu ehkä eilisestä, minkäs teet kun ravintolapäälikkö tunkee drinkkilippuja käteesi ennen kun ehdit narikassa saada edes takin päältäsi?
Välttelin koko viikonlopun ulkona liikkumista. Halloween. Ei tiedä mitä hulluja siellä oikein liikkuu kun kaikki ovat pukeutuneet jonkin naamiaiskaupan 15€ kuteisiin? Mielestäni aika mautonta suoraan sanoen. Eikä minulla nyt varsinaisesti ole mitään halloweeniä vastaan, ongelma on vaan se, että kun kaikki ovat pukeutuneet normaalista poikkeavasti ei tiedä mihin lokeroon kukin kuuluu. Pukeudun mielelläni itsekkin, mutta vain sellaisessa seurassa jossa tiedän keitä siellä on. Joten jätin baari kierrokset väliin eiliseen asti.
Huomenna taas tiistai lounas H:n kanssa.
//Essi
Välttelin koko viikonlopun ulkona liikkumista. Halloween. Ei tiedä mitä hulluja siellä oikein liikkuu kun kaikki ovat pukeutuneet jonkin naamiaiskaupan 15€ kuteisiin? Mielestäni aika mautonta suoraan sanoen. Eikä minulla nyt varsinaisesti ole mitään halloweeniä vastaan, ongelma on vaan se, että kun kaikki ovat pukeutuneet normaalista poikkeavasti ei tiedä mihin lokeroon kukin kuuluu. Pukeudun mielelläni itsekkin, mutta vain sellaisessa seurassa jossa tiedän keitä siellä on. Joten jätin baari kierrokset väliin eiliseen asti.
Huomenna taas tiistai lounas H:n kanssa.
//Essi
lauantai 26. syyskuuta 2009
postaus nr. 17: fresh meat
No niin! Päätimme Veeran kanssa päästää vanha ystävämme tänne myös kirjoittamaan, joten saaneen esitellä:
ILONA
hieman vanhempi kuin Veera ja Essi
meidän yhteinen elämän mentori
maailman kansalainen
nähnyt ja kokenut
se, mitä Ilona ei ole tehnyt ei ole tekemisen arvoista
Jätetään loput Ilonan kerrottavaksi.
//Essi
ILONA
hieman vanhempi kuin Veera ja Essi
meidän yhteinen elämän mentori
maailman kansalainen
nähnyt ja kokenut
se, mitä Ilona ei ole tehnyt ei ole tekemisen arvoista
Jätetään loput Ilonan kerrottavaksi.
//Essi
maanantai 21. syyskuuta 2009
Postaus nr. 16: Me, myself, and I
Syksy tekee tuloaan ja sen mukana pimeys ja masennus...voisi tässä taas parin viikon päästä lähteä käymään jossain...ei jaksa tätä samaa-samaa koko ajan.
Joku ei liian vakava flirtti tekisi nyt kyllä hyvää...ja taidankin jo tietää kenen kanssa se voisi olla...
Mutta ei vielä tänään, maanantait ovat minun minäminäminä päiviä, puhelin on pois päältä ja keskityn vain ja ainoastaan isteeni. Uskon, että kerran viikossa kannattaa tehdä niin. Ja on se myös mukava tapa aloittaa viikko, kaikki muut vihavat maanantaita, minä en, koska silloin saan olla parhaassa mahdollisessa seurassa, eli itseni kanssa. Punaviini kutsuu!
//Essi
Joku ei liian vakava flirtti tekisi nyt kyllä hyvää...ja taidankin jo tietää kenen kanssa se voisi olla...
Mutta ei vielä tänään, maanantait ovat minun minäminäminä päiviä, puhelin on pois päältä ja keskityn vain ja ainoastaan isteeni. Uskon, että kerran viikossa kannattaa tehdä niin. Ja on se myös mukava tapa aloittaa viikko, kaikki muut vihavat maanantaita, minä en, koska silloin saan olla parhaassa mahdollisessa seurassa, eli itseni kanssa. Punaviini kutsuu!
//Essi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
