Postaus nr.2: rude awakening

heräsin tänään jo klo 8.00. Ymärrän, että tämä saattaa herättää kysymyksen ”Miksi niin tolkuttoman aikaisin?” Minulla ei ole tapana herätä ennen klo 10.00, pidän luonnollisesti myös puhelimen äänettömällä, ettei kukaan puhelinmyyjä, tai muu turha ihminen, pääse minua herättämään (ystävät eivät ole turhia, mutta he myös tietävät, että ennen klo 10 ei edes kannata yrittää). Ovisummerin luurin nostan myös sijoiltaan ennen nukkumaan menoa.

Tässä ei ole kyse turhamaisuudesta, vaan vapaudesta. Minä pidän itselläni oikeuden itse päättää milloin minun päiväni alkaa. En tiedä mitään niin inhoittavaa kuin se, että minut herätetään ennen kuin olen valmis heräämään.

MUTTA siis takaisin tämän aamuiseen herätykseen. 8.00 herään kauheaan mellakointiin kun joku jyskyttää oveani. Voin kertoa, että korkeakattoisessa kivitalossa oven jyskyttäminen kaikuu ja aiheuttaa aikamoista meteliä. Ehdin jo säikähtää, onko talossamme tulipalo ja yrittääkö joku pelastaa minua? Vedin nopsaan silkkisen aamutakkini päälleni ja juoksin eteiseen. Kurkistin kuka siellä paukuttaa oveani ja helpotuin, ei siellä ollut tulipaloa, siellä oli S!

Päästin hänet sisälle ja hän horjui eteiseeni. Hiukset takussa, silmät punoittaen ja kauluspaita huolimattomasti puoliksi housuissa hän ojensi minulle rasiallisen mansikoita ja kukkakimpun. Kukat olivat hieman multaisia ja ymmärsin, että hän oli poiminut ne jostain kukkapenkistä. Hän moiskautti poskelleni pusun ja häivisi keittiöön. Jäin seisomaan eteiseen kukkien ja mansikoiden kanssa. En erityisen hämmästyneenä kylläkään, olen jo aikoja sitten tottunut siihen, että S saattaa tehdä ihan mitä vaan. Seurasin häntä lopulta keittiöön jossa S oli jääkaapista juuri ottanut esille pullollisen skumppaa ja kaksi lasia kaapista. Pesin mansikat, pistin kukat maljakkoon ja menin parvekkeelle. S liittyi seuraani parvekkeella ja sytytti heti tupakan.
- No, kerro nyt, missä olet ollut, ja mikä sai sinut herättämään minut näin aikaisin? kysyin häneltä.
S kertoi olleensa eilisen illan ystävänsä, Kuraattorin, kanssa valmistelemassa jotain uutta näyttelyä. Valmistelu oli jäänyt vähän puutteelliseksi, sen sijan S oli löytänyt itsensä museon katolta noin tunti sitten. Aurinko oli paistanut ja hän oli päättänyt, että paras tapa aloittaa kesäpäivä on auringonpaisteessa, hyvän seuran, skumpan ja mansikoiden kanssa. Ja minä olin ilmeisesti ainut henkilö kenen jääkaapista hän tiesi löytävänsä skumppaa ihan milloin vaan. Minusta skumppa kuuluu perustarvikkeisiin ihan siinä missä maito ja voikin.

//Essi